torstaina, syyskuuta 14, 2006
WILLIA MENOA PHILIPP-saarella:
Niin viime lauantaina oli vaihtarireissu Philipp islandille, joka on noin kahden tunnin ajomatkan paassa Melbournen keskustasta. Starttasimme noin 40 vaihtarin kanssa paivalla yhdelta kohti saarta. Philipp-saari on tunnettu maailman pienimmista pigviineistaan. Ne paivaa keskimaarin vain 1,3kiloa ja niita ei taija olla missaan muualla maailmassa kuina vain taalla Australian etela-rannikolla.
Ennen pigviineita visiteerasimme Wild Life Parkissa. Ilma oli aurinkoinen, mutta tuuli tuolla meren lahistolla oli uskomattoman kylma ja kova, joten punainen core-takkini oli taas kerran tarpeen. Meno oli kylla meko villia niin kuin jo eka kuvasta nakyy. En ollut ikina tuota ennen edes koskettanut kaarmetta, mutta muahan ei tartte paljon yllyttaa ottamaan se niskan paalle ja niin sit mentiin...Olin kyl melko paniikissa niin kuin joistakin kuvista, joita mulla on koneella nakyy. Sai siina ollakin kauhuissaan, kun toi kaarme suuttuessaan tappaa kertalaakista. Juu enpas uskalla pelotella teita enempia. Naimme puistossa myos paljon muita pienempia ja isompia matelijoita.
Matelijoiden jalkeen oli vuoro Aussimaan omien asukkien. Silittelen tuossa kuvassa Wombattia, jota ei tehnyt mieli ottaa syliin sen kaamean hajun takia. Wombatit olivat muuten todella suloisia otuksia ja tykkaavat nukkua myos paljon, kuten koalat, joita naimme hiukan myohemmin.
Puistoon mahtui paljon muitakin asukkeja, kuten emuja, riikinkukkoja, pieni krokotiili, paljon erilaisia papukaijoja, laamoja yms. Niiden kuvia saatte katsella sitten mun koneelta, kun palaan suomeen. Pajukaijat taalla osaa puhua. Mulla oli oikein eteva keskustelu yhden kanssa, jonka nimi oli Sam. Sanoin sille, etta "Hi Sam" ja se raakas takas etta, 'Hi'. Sit ku silta kysy, et mita kuuluu niin se vastas etta hyvaa. Heiheitkin se osas sanoa ja oli myos huolissaan kaikkien syomisesta kysellen haluttasko me keksia? :) Papukaijat on kylla vallottanu meikan sydammen, ei olis ainakaan puhekaverista pula!
Paivan kohokohta oli kuitenkin KENGURUT! Voi, etta...mista alottas...
Oli kylla tosi hieno kokemus nahha livena ja viela, kun olivat niin kesyja, etta tulivat syomaan kadesta.
Aluksi panikoin myos naiden kanssa, kun tuntuivat niin isoille elaimille, mutta ei niitten kieli niin pahan tuntunen ollu, etta ois tarvinnut pelata.
Kaikkien rakastamat koelat on kylla rentoja otuksia. Ne nukkuun yli 20 tuntia paivassa puun latvoissa ja heratessa mutustelevat vahan eukalyptuksen lehtia ja vaihtavat asentoa.
Puistossa, jossa kavimme oli vain nelja koalaa ja niistakin yksi oli lahtenyt karkuteille kenguruiden aitausta kohti. :)
Puistonhoitajien tulee nyt vain odottaa ja yrittaa lahjoa karkuri maan pinnalle paremmilla ruuilla, jotta he paasevat nappaamaan hanet takaisin oikeaan aitaukseen.
Pingviiniparaati oli kokemus itessaan. Tuuli oli uskomattoman kova ja kylma ja hiekka lensi rannalta suoraan silmiin, kun odotimme pigviineja saapuvaksi meresta rantaan. He tulevat vasta, kun on pimeaa. Paraatilla kuvien ottaminen on ehdottomasti kielletty(salamavalojen takia), joten en kerro mista tuon kuvan olen saanut, mutta tuolle ne vahan yli kiloset pingviinit nayttavat, kun ne meresta taapertavat kohti kotikolojaan.
Ihan suloisia otuksia nekin ja paastelevat kotiin saapuessaan melkoista aanta. Niin kuin kissan maukuis lintujen soundilla, ei sita ehka voi kuvailla vaan teijan kaikkien on tultava se tanne kokemaan. :)
Jotta joku jaksaisi lukea tanne asti jatan taman paivaisesta paivityksesta pois Yarra Valley, jossa visiteerasin maanantaina Hilaryn ja Annan kanssa. Siella ne maisemat vasta olikin. Yarra Valley on kuuluisa juuri maisemistaan ja mahtavista viinitiloista, joissa saapi kayda maistelemassa viineja ihan ilmatteeksi ;) Mutta tuosta reissusta seuraavalla kertaa...Taalla onpi taas ilta ja Hannan nukkumaan menon aika...Mukavaa paivanjatkoa syksyiseen Suomeen taalta kevaisesta ja koko ajan lampenevasta Melbournesta.
Niin viime lauantaina oli vaihtarireissu Philipp islandille, joka on noin kahden tunnin ajomatkan paassa Melbournen keskustasta. Starttasimme noin 40 vaihtarin kanssa paivalla yhdelta kohti saarta. Philipp-saari on tunnettu maailman pienimmista pigviineistaan. Ne paivaa keskimaarin vain 1,3kiloa ja niita ei taija olla missaan muualla maailmassa kuina vain taalla Australian etela-rannikolla.Ennen pigviineita visiteerasimme Wild Life Parkissa. Ilma oli aurinkoinen, mutta tuuli tuolla meren lahistolla oli uskomattoman kylma ja kova, joten punainen core-takkini oli taas kerran tarpeen. Meno oli kylla meko villia niin kuin jo eka kuvasta nakyy. En ollut ikina tuota ennen edes koskettanut kaarmetta, mutta muahan ei tartte paljon yllyttaa ottamaan se niskan paalle ja niin sit mentiin...Olin kyl melko paniikissa niin kuin joistakin kuvista, joita mulla on koneella nakyy. Sai siina ollakin kauhuissaan, kun toi kaarme suuttuessaan tappaa kertalaakista. Juu enpas uskalla pelotella teita enempia. Naimme puistossa myos paljon muita pienempia ja isompia matelijoita.
Matelijoiden jalkeen oli vuoro Aussimaan omien asukkien. Silittelen tuossa kuvassa Wombattia, jota ei tehnyt mieli ottaa syliin sen kaamean hajun takia. Wombatit olivat muuten todella suloisia otuksia ja tykkaavat nukkua myos paljon, kuten koalat, joita naimme hiukan myohemmin.
Puistoon mahtui paljon muitakin asukkeja, kuten emuja, riikinkukkoja, pieni krokotiili, paljon erilaisia papukaijoja, laamoja yms. Niiden kuvia saatte katsella sitten mun koneelta, kun palaan suomeen. Pajukaijat taalla osaa puhua. Mulla oli oikein eteva keskustelu yhden kanssa, jonka nimi oli Sam. Sanoin sille, etta "Hi Sam" ja se raakas takas etta, 'Hi'. Sit ku silta kysy, et mita kuuluu niin se vastas etta hyvaa. Heiheitkin se osas sanoa ja oli myos huolissaan kaikkien syomisesta kysellen haluttasko me keksia? :) Papukaijat on kylla vallottanu meikan sydammen, ei olis ainakaan puhekaverista pula!
Paivan kohokohta oli kuitenkin KENGURUT! Voi, etta...mista alottas...
Oli kylla tosi hieno kokemus nahha livena ja viela, kun olivat niin kesyja, etta tulivat syomaan kadesta.
Aluksi panikoin myos naiden kanssa, kun tuntuivat niin isoille elaimille, mutta ei niitten kieli niin pahan tuntunen ollu, etta ois tarvinnut pelata.
Kaikkien rakastamat koelat on kylla rentoja otuksia. Ne nukkuun yli 20 tuntia paivassa puun latvoissa ja heratessa mutustelevat vahan eukalyptuksen lehtia ja vaihtavat asentoa.
Puistossa, jossa kavimme oli vain nelja koalaa ja niistakin yksi oli lahtenyt karkuteille kenguruiden aitausta kohti. :)
Puistonhoitajien tulee nyt vain odottaa ja yrittaa lahjoa karkuri maan pinnalle paremmilla ruuilla, jotta he paasevat nappaamaan hanet takaisin oikeaan aitaukseen.
Pingviiniparaati oli kokemus itessaan. Tuuli oli uskomattoman kova ja kylma ja hiekka lensi rannalta suoraan silmiin, kun odotimme pigviineja saapuvaksi meresta rantaan. He tulevat vasta, kun on pimeaa. Paraatilla kuvien ottaminen on ehdottomasti kielletty(salamavalojen takia), joten en kerro mista tuon kuvan olen saanut, mutta tuolle ne vahan yli kiloset pingviinit nayttavat, kun ne meresta taapertavat kohti kotikolojaan.
Ihan suloisia otuksia nekin ja paastelevat kotiin saapuessaan melkoista aanta. Niin kuin kissan maukuis lintujen soundilla, ei sita ehka voi kuvailla vaan teijan kaikkien on tultava se tanne kokemaan. :)
Jotta joku jaksaisi lukea tanne asti jatan taman paivaisesta paivityksesta pois Yarra Valley, jossa visiteerasin maanantaina Hilaryn ja Annan kanssa. Siella ne maisemat vasta olikin. Yarra Valley on kuuluisa juuri maisemistaan ja mahtavista viinitiloista, joissa saapi kayda maistelemassa viineja ihan ilmatteeksi ;) Mutta tuosta reissusta seuraavalla kertaa...Taalla onpi taas ilta ja Hannan nukkumaan menon aika...Mukavaa paivanjatkoa syksyiseen Suomeen taalta kevaisesta ja koko ajan lampenevasta Melbournesta.
# posted by Peppi @ 10:03 ip. 
